Suomi on vähäväkilukuiseksi maaksi tunnetusti hyvin toimeentuleva ja maailmallakin tunnustusta saanut innovatiivinen ja kehitykseen tähtäävä sitkeä pohjoinen lintukoto. Olemme tottuneet siihen, että täällä hommat toimii ja isot työnantajamme pitävät huolen siitä, että meillä menee hyvin. Ja niin kaiketi asian laita onkin, mutta viime aikojen uutiset ovat hieman latistaneet tätä autuuden kuvaa ilmoittamalla vähän väliä kuinka suurimmat työnantajamme, kivijalkamme, taas kerran vähentävät roimalla kädellä työvoimaa. 

Edelleen kuitenkin voisi kuvitella, että vakain virka ja varmin palkkapussi tulee juuri näiltä ​suurimmilta työnantajilta​, mutta onko tämä faktaa vai vain turvallisen tuntuinen mielikuva. Tilastot näyttäisivät edelleen kertovan, että Nokia Oyj on henkilöstömäärältään Suomen suurin yritys. 

Omakohtaiset kokemukseni Suomen suurimmasta työnantajasta olivat nuorena aikuisena vietetyt vuorotyökuukaudet matkapuhelinten kokoonpanolinjastolta. Tuona aikana en ainakaan itse osannut liiemmin ison työnantajani tuomaa vakautta arvostaa. Se oli ensimmäinen oikea työpaikka nuorelle itsenäistyvälle itselleni ja laskut ja vuokra oli maksettava. Pitkät työvuorot ja jatkuvasti vaihtelevat työajat olivat kova koulu naiiville nuorelle joka hetki sitten oli kuvitellut, että aikuistuminen olisi ihan helppo nakki. Linjastolla oli kymmeniä ikäisiäni nuori aikuisia. Kaikista huomasi, että työnkuva ei ollut intohimo ja raha oli ainoa kannuste palata vapaiden jälkeen takaisin linjastolle. Moni ei palannut. Lopulta en enää itsekään. Nuoren energisellä seikkailunhalulla, päätin, että elämä ei ole linjastoa varten, vaan jotain parempaa ja kiinnostavampaa on varmasti tarjolla! Ainakin palkka olisi muualla parempi. Sittemmin olen ajatellut asiaa useasti. Nokia Oyj tarjosi minulle vakaat työtunnit, mukavia työsuhde-etuja ja mikä tärkeintä palkkapussin jolla eleli kuukaudesta toiseen oikeen mukavasti. Tällaiseen työnantajaan en olekaan jälkeenpäin saanut tutustua. Väittäisin, että yleisesti ottaen Suomessa työnantajat ovat lähes poikkeuksetta kiinnostuneet työntekijöidensä viihtyvyydestä ja hyvinvoinnista, ainakin jollakin tasolla. Mutta onko asia kuitenkin niin, että mitä isompi työnantaja, sitä paremmat ovat resurssit pitää huolta työntekijöistä ja kasvattaa näin myös työmotivaatiota.

Kenen leivissä viihdyt?

working environment

On sanomattakin selvää, että kiinnostava työnkuva, kilpailukykyinen palkka ja viihtyisä työympäristö takaavat onnellisimmat työntekijät. Sellaisesta työpaikasta on ainakin aikuiseen ikään ehtineen vakavaraisuutta tavoittelevan ihmisen hankala irtisanoutua. Toinen tarina on, jos irtisanotaan ilman omaa pyyntöä. Pitkät vuodet Nokian, Keskon tai Postin palveluksessa saattavat loppua yllättäenkin suurten yhtiöiden tehdessä suuria päätöksiään työntekijän ikään, persoonaan tai antamaansa panokseen katsomatta. Suuryhtiöillä taatusti on helpompaa irtisanoa pitkäänkin palvelleita alaisiaan verrattuna pieniin perheyrityksiin, jotka tietävät, että yhtä vaikeaa on löytää erinomainen työntekijä kuin on napata itselleen sopiva työpaikka tuhansien hakijoiden joukosta. Näihin ongelmiin tuskin koskaan saadaan kaikkia palvelevaa ratkaisua ja kaikki joutuvat taipumaan kompromisseihin ja muutoksiin ennemmin tai myöhemmin. On hyvin selvää, ettei ole yhtä yleistä mielipidettä siitä, mistä löytää sen parhaimman työnantajan ja kenen leipiin ei missään nimessä kannata lähteä. Suurilla on ehkä suuremmat resurssit, mutta pienillä saattaa olla suurempi sydän. Itse omasta kokemuksestani voin vahvistaa, että toimiessani yksityisyrittäjänä kaipailin useinkin ison yrityksen palvelukseen. Siellä kaikki toimi suhteellisen mutkattomasti ja omalla vastuulla oli vain minulle annetun toimenkuvan suorittaminen parhaalla mahdollisella tavalla. Ja ulkomailla työskenneltyäni aloin suunnattomasti arvostaa sellaisia etuuksia kuin työterveyspalvelu sekä sairauslomakorvaus. 

Helsingin kaupungin sivuilta sen sijaan käy hyvin nopeasti ilmi, että he ovat Suomen suurin työnantaja. Kaupunki mainostaa sivuillaan, että heidän palveluksessaan on 38 000 eri alojen ammattilaista. Näyttää siltä, että kehitys on edelleen työntämässä ihmisiä maaseuduilta kohti alati kasvavia kaupunkeja ja työpaikoista on edelleen sekä pulaa  että puutetta. Riippuen perspektiivistä ja siitä, mitä kukin etsii. Nämä asiat kun eivät ole tilastojen sanelemia vaan jokaisen henkilön oman elämänsä tärkeimpiä valintoja. 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *