Helsingin Sopimus on sopimus, joka sitoo yhteen ja pyrkii yhtenäistämään niin lainsäädäntöä, koulutusta, työmarkkinoita kuin opiskelumahdollisuuksiakin koko Pohjoismaissa. Sopimuksen ehdot on hyväksytty kaikkien mukana olevien maiden osalta ja niitä toimeenpanee ja säätää jokaisen maan yhteistyöministerit yhteistyössä maiden pääministerien kanssa. Mukana olevat maat ovat Suomi, Ruotsi, Norja, Tanska, Färsaaret, Grönlanti ja Ahvenanmaa. Sopimuksen ensimmäisessä osuudessa lyhyesti pyrittiin säätämään yhtenäiset säädökset ja lait niin koulutuksen, kuin rikos lainsäädännön puitteissa. Sopimus kattaa poliittisen, kulttuurillisen ja taloudellisen yhtenäistämisen. Kaikki Pohjoismaisen yhteistyön toiminta hoidetaan niin Pohjoismaiden neuvostossa, Pohjoismaiden ministerineuvostossa ja pääministereiden sekä ulkoministereiden sekä muiden ministereiden kokouksissa ja yhteistyöelimissä. Myös maiden ammattiviranomaisten toimesta ja niiden välillä voidaan tehdä Pohjoismaisen yhteistyön toimintaa. Pohjoismaiden neuvosto voi antaa neuvoja ja tehdä aloitteita jonkin yhteistyö sopimuksen tai asian tiimoilta. Se voi myös hyväksyä suosituksia ja tehdä lausuntoja ministerineuvostolle. Neuvostossa on 87 valittua jäsentä ja edustajaa. Jäsenet valitaan vuosittain vaaleissa ja jäsenistö kokoontuu vähintään kerran vuodessa tai silloin kun puheenjohtajisto siitä päättää.

Taloudellinen ja muu yhteistyö

yksi vahvimmista maailmanliittoista

Talouspolitiikan nimissä eri aloilla on yhteistyössä neuvoteltava muiden Pohjoismaisten valtioiden kanssa. Sopimuksella pyritään saamaan maailman vahvin alueellinen yhteistyö aikaiseksi. Erilaiset yrityksen sijoitukset ja tuotanto toiminta tulisi pyrkiä levittämään koko Pohjoismaiden alueelle ja tulisi pyrkiä luomaan edellytykset toimia kahdessa tai useammassa Pohjoismaassa yhtäaikaisesti. Maksu ja valuutta asioissa pyritään yhteisiin ratkaisuihin ja pääoman siirron vapautta tulee edistää niin, että se on mahdollisimman helppoa ja yksinkertaista maiden välillä. Kaupan ja viennin ja tuonnin yhteistyötä tulisi vahvistaa ja sen edellytyksien esteet poistamaan. Kansainvälisissä kauppa-asioissa yhteistä kantaa ja toimintaa tulisi vahvistaa. Pohjoismaisten maiden tullikäytäntö tulee olla yhtenäinen ja sitä tulisi yksinkertaistamaan maiden välillä niin, että se on mahdollisimman helppoa, vaivatonta ja mutkatonta. Rajaseutujen kansalaisille pyritään luomaan edellytykset, että heidän asuminen ei häiriinny rajatoiminnasta. Pohjoismaisten yritysten asioita tulee viedä kansalaisia ja yrityksiä hyödyttävään suuntaan. Hallituksella on suuri vastuu arvojen ja vastuiden valvomisessa. Pohjoismainen virkamies edustaa koko Pohjoismaiden maiden kansalaista tarvittaessa, sikäli se on sopusoinnussa virkatehtävien kanssa. Avunanto kehitysmaille on yhteistyössä rakennettua. Medialle voidaan esiintyä yhteisesti, jos se on tarkoituksen mukaista. Tiedotustoimintaa voidaan muutenkin tehdä yhdessä, kun siitä on sovittu. Yhteistyöstä ollaan myös sovittu, että siinä pyritään mahdollisimman suureen julkisuuteen ja levitykseen, jotta yhteistyöstä saadaan suurempi media kuva.

Yhteistyö liikenteen ja ympäristön alalla

Tavaranvaihdon ja maiden välisten yhteyksien parantaminen tulee jatkua ja helpottua ja muuttua tarkoituksen mukaisemmaksi. Kahden eri maan yhteyksien rakentaminen pitää aloittaa neuvottelujen pohjalta ja rakentamisessa tulisi neuvotella aina molempia hyödyttävä ratkaisu yhdessä. Koko Pohjoismaiden aluetta pyritään rakentamaan yhdeksi passintarkastusalueeksi, jolloin tämä tarkoittaa periaatteessa sitä, että Pohjoismaiden kansalainen ei tarvitse passia matkustaessaan Pohjoismaiden alueella tai sen sisällä maasta maahan. Liikenneturvallisuutta halutaan myös yhtenäistää ja kehittää yhdessä. Ympäristönsuojelun lainsäädännön tulisi olla samanlainen maasta riippumatta. Ympäristönsuojelusäännökset pyritään yhdenmukaistaa niin saasteiden ja päästöjen, ympäristöä kuormittavien myrkkyjen ja ympäristölle koituvien muiden häiriöiden ja haittojen osalta. Niiden säännökset ja ohjeistukset tulisi olla koko Pohjoismaisten maiden yhteiset. Luonnonsuojelualueiden ja ulkoiluun tarkoitettujen alueiden rauhoittaminen ja niistä huolta pitäminen tulisi olla yhteinen asia. Erilaisten Pohjoismaisten kasvien ja eläinten uhanalaisuus ja suojeluun liittyvät toimenpiteet tulee koskea kaikkia maita yhdessä. Tuki toimenpiteitä tehdään yhdessä ja säännökset koskevat kaikkia maita.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *