Pohjoismainen yhteistyö on alueyhteistyöhön keskittyvä konsepti, jossa ovat mukana Pohjoismaiset maat eli Suomi, Ruotsi, Norja, Tanska, Islanti, Ahvenanmaa ja Färsaaret. Yhteistyö näiden maiden välillä on jatkuvaa ja tukee niin poliittista yhteistyötä kuin taloudellista sekä kulttuurista yhteistyötäkin. Mihin alueyhteistyö sitten keskittyy, on lähinnä ne alat ja taloudelliset toimet, jotka luovat lisäarvoa Alueen kehittymiselle ja taloudelle ja sen asukkaille. Muutama vuosi takaperin ministerit, jotka tekevät yhteistyötä sopivat keskenään, että tämä alueellinen yhteistyö tulee tavoittamaan maailman integroituneen alueen, Pohjolan. Kun tavoitellaan kansainvälisesti merkittävää roolia, on Pohjolan visiossa tavoittaa globaali yhteistyö tekijän rooli. Alueesta halutaan innovatiivinen ja yksi maailman kilpailukykyisimmistä alueista. Pohjoismaisen yhteistyön muodostaa kaksi elintä. Pohjoismaiden neuvosto ja Pohjoismaiden ministerineuvosto. Nämä neuvostot toimivat virallisina väylinä päätöksen tekoon. Kerran vuoteen järjestetään huippukokous, joka toimii hallituksen kokouksena ja Pohjoismaisen yhteistyön ydin kokouksena. Yhteistyöministerit pitävät huolta, että mukana olevien maiden pääministerit yhteensovittavat päätöksissään myös pohjoismaisten kysymyksien päämäärät. Neuvostoa johtaa puheenjohtajisto, jonka muodostaa taasen runsas lukuinen joukko parlamentaarikkoja kaikkialta Pohjolasta ja kaikista mukana olevista maista.

Pohjoismaat maailman yksi suurimmista talouksista

Pohjoismaiden alue on yksi maailman suurimmista talous alueista. Se on maailman yhdestoista suurin talous. Sen toiminta on yksi laajimmista ja pitkäaikaisemmista koko maapallolla ja se ottaa kantaa ja vastuuta kansainvälisesti. Avoimet työmarkkinat kaikille Pohjoisen työntekijöille ovat olleet avoinna kuusikymmentä vuotta. Alue on ulospäin suuntautunut ja tekee paljon yhteistyötä keskenään ja myös ulospäin muun muassa arktisen meren alueen ja Itämeren ympäristön suojelu kysymyksissä. Nuorten opiskelu on yksi avain asemassa oleva agenda Pohjoismaisen yhteistyön piirissä ja opiskelua sekä lasten ja nuorten mahdollisuuksia pidetään yhtenä tärkeimpänä painotettavana asiana. Pohjoismainen kulttuuri on elävöitynyt yhteistyön kautta. Musiikki, kulttuurilliset elämykset kuten turismin ympärille rakentuva talous, ruokakulttuurit ja tapahtumat, kaikki kiteytyy yhteistyö henkisesti. Meidän Pohjolan upea luonto ja luonnonvarat ovat yksi suurimmista valttikorteistamme maailmalla ja siksi pyrimmekin löytämään biotaloudellisia ja kestävän kehityksen ratkaisua kaikessa toiminnassamme. Pohjolan alueen väestö kuuluu maailman koulutetuimpaan väestöön ja tutkimusyhteistyö ja kansainvälinen kumppanuus on suurta muun muassa isojen kysymysten kuten ilmastonmuutoksen torjunnan aihe alueella. Maiden muodostama alue on myös yksi maailman tasa-arvoisempia maita ja niin naisten työssä käyminen kuin miesten isyyslomien määrät huipentelevat maailman ennätyksissä. Avoimuus, luottamus, sananvapaus ja ympäristö sekä onnellisuus ovat niitä avain sanoja, joilla Pohjoismaat erottuvat maailman kärkisijoilla. Tästä halutaan pitää kiinni.

Helsingin sopimus

Helsingin sopimus

Yhteistyösopimus maiden kesken on alun perin päätetty ja rakennettu vuonna 1962. Sopimus allekirjoitettiin maaliskuussa ja se tuli voimaan jo samana vuonna heinäkuun ensimmäinen päivä. Sopimusta on muokattu ja 1996 tehtiin viimeisimmät muokkaukset siihen. Yhteistyösopimus tehtiin Islannin, Norjan, Ruotsin, Suomen ja Tanskan välille. Sopimuksessa kerrotaan, että Pohjoismainen yhteistyö pyrkii vahvistamaan pohjoismaisia ja alueellisia etuja ja arvoja globaalissa maailmassa. Hallitukset haluavat lujittaa sekä kehittää yhteistyötä ja sitoutuvat siihen. Neuvostolle on asetettu perussäännökset, joita jokainen mukana oleva maa on sitoutunut noudattamaan. Mukana on muun muassa liikenne- sekä ympäristökysymykset ja oikeudelliset sekö sivistykselliset kysymykset, joita neuvosto pyrkii yhtenäistää ja kehittää niin, että asioista on neuvoteltava kanta kansainvälisissä järjestöissä ja konferensseissa sekä toki myös eurooppalaisissa kokouksissa ja konferensseissa. Pohjoismailla täytyy näissä kysymyksissä olla siis yhteneväinen ja neuvoteltu yksi kanta. Sopimukseen on kirjattu tämä ja monia muita säännöksiä yhteistyöstä maiden kesken.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *