Mitä meille lapsuudessa opetetaan? Ihmisen pitää olla rehellinen ja menestyvä. Perinteinen koko yhteiskunnassa suosittu elämän malli on seuraava: peruskoulun jälkeen mennään joko lukioon tai ammattikouluun, mistä hankitaan kuitenkin mieluummin kaksoistutkinto kuin pelkkä ammatti; sen jälkeen joko otetaan välivuosi tai sitten ei ja siirrytään töihin tai korkeakouluun, mistä taas töihin. Jokaiselle opetetaan sitä, että ihmisen pitäisi rakentaa joku ura, ja siitä skenaariosta harmittavan usein unohtuu niin sanottu vaakasuora kehittyminen. Mistä on siis kyse?

Ammatin Valinta On Usein Vaikea Päätös

Hyvin harvalla ihmisellä on jo lapsuudesta asti olemassa selkeä käsitys siitä, mitä hän haluaa isona tehdä. Muutoksia omissa tavoitteissa ja haaveissa tapahtuu aina ihmisen kehityksen mukaan, ja lapsuuden haaveet saattavat tuntua tyhmiltä jo teini-iässä – ja teini-iän jälkeen nuoret voivat taas vaihtaa näkökulmiaan ja omia käsityksiään siitä, mitä heidän oikeasti pitäisi tehdä. Ammatin valintaan auttaa hyvin vanhempien asenne, jonka mukaan lapsen on tienattava rahansa itse vaikka viidentoista vuoden synttäreiden jälkeen. Tässä iässä Suomessa jo voi tehdä laillisesti töitä, ja vaihtoehtoja on kyllä olemassa – riippumatta niistä huhuista, joiden mukaan alaikäisen henkilön on erittäin vaikea saada töitä. Tällainen asenne on hyvä siinä mielessä, että teini-ikäinen ja vasta kehittyvä ihminen opettelee yhteiskunnan säännöt ja periaatteet itsenäisesti eikä vanhempien tai opettajien kokemuksen ja luentojen kautta. Lisäksi, mitä monipuolisempaa teini-iässä saatu työkokemus on, sitä helpommin syntyy ammatin valintapäätös. Yleensä alaikäisten tekemä työ ei pidä sisällään paljon älyllistä aktiivisuutta ja perustuu enemmän fyysiseen toimintaan, ja timpurin apulaisena työskentelevällä teinillä on tällaisen työkokemuksen jälkeen jo melko selkeä käsitys siitä, haluaako hän itse timpuriksi vai onko tämä sellaista työtä, jota hän haluaisi mieluummin johtaa kuin tehdä. Vai onko se sellainen ala, joka ei kiinnosta häntä lainkaan?

Ammatin Valinta On Usein Vaikea Päätös

Tiskaushommat ravintoloissa, siivoaminen tehtailla, työskentely erilaisissa pesulapalveluissa ja kesäkioskeissa laajentaa teinin tietämystä erilaisista aloista, ja tällaisen monipuolisen kokemuksen kautta työstetään se helmi, josta tulee jatkossa se oikea, haluttu ja rakastettu oma ammatti. Ja niin: fyysinen työ voi olla joillekin kivaa, mikä on aivan mahtavaa, sillä yhteiskunnassa täytyy olla erilaisia ammattilaisia, mutta toisaalta fyysinen työ voi tuoda tulevalle korkeakouluopiskelijalle paljon enemmän motivaatiota hoitaa omat opinnot mahdollisimman tehokkaasti eli hyvin ja nopeasti: pelkästään sen takia, että hän ei enää koskaan haluaisi palata siihen fyysiseen työhön ja haluaisi laittaa valkoisen kauluspaidan päälle niin pian kuin mahdollista. Monipuolinen työkokemus nuorena auttaa tulevan ammatin valinnassa siis erittäin paljon. Monipuolisen työkokemuksen saamiseen auttaa puolestaan vanhempien asenne, jonka mukaan heidän rakas lapsi on aikuinen jo viidentoista vuoden iässä. Tämä voidaan ilmaista myös niin, että ihmisen työntekovelvollisuus ei alakaan silloin, kun hänen oppimisvelvollisuutensa päättyy, vaan silloin, kun hänen työnteko-oikeus alkaa. Riippuu tosin perheestä.

Kun Ei Ole Monipuolista Kokemusta Taustalla

Elämme hyvässä maailmassa, jossa meillä on mahdollisuuksia toimia rohkeasti ja ottaa haasteita vastaan sekä päättää omasta elämästämme juuri sitä, mitä haluamme päättää. Yhteiskunnan ennakkoluulot on heitettävä pois omasta päästä, kun tuntuu siltä, että nyt on jotain väärin. Jos oma ammatti tuntuu ihan omalta jutulta ja siitä nautitaan, niin hyvä on, mutta kun se ei tuo minkäänlaisia positiivisia tunteita, jotain on lähdettävä muuttamaan – vaikka ammattia. Eikä siinä ole mitään hävettävää, jos yhtäkkiä lähdetäänkin pois siltä alalta, joka on tuntunut ajat sitten oikealta: ihmiset muuttuvat, ja sen mukaan muuttuvat myös ihmisten mieltymykset. Vaakasuoraa uran rakentamista voidaan sanoa jopa tehokkaammaksi kehittymiseksi kuin mallikkaan uran rakentamista: kun ensimmäisessä tapauksessa kehitys tapahtuu moneen suuntaan, jälkimmäisessä keskitytään vain yhteen alaan. Mikään näistä tapauksista ei ole huono, ja ammatin vaihtaminen kesken kaiken voi tehdä ihmisen yllättävän onnelliseksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *